No Humanity - The Hardest Game

Jos etsit puhelimeen peliä, jonka voi avata lyhyeksi hetkeksi ja joka vaatii heti tarkkaa keskittymistä, No Humanity - The Hardest Game on kokeilemisen arvoinen. Se on SweatyChair Studion arcade-peli, jossa väistely ja selviytyminen ovat kaiken ytimessä. Minulle sen vetovoima ei ole rauhallisessa etenemisessä vaan siinä, että jokainen yritys tuntuu pieneltä reaktiotestiltä: näyttö täyttyy vaarasta, ja minun täytyy päättää nopeasti, minne liikkua.

Nopea peli, joka vaatii rauhallisen alun

Pelin tempo tuntuu vauhdikkaalta, mutta siihen ei kannata hypätä hosuen. Ensimmäisissä hetkissä on hyödyllistä seurata, miten esteet liikkuvat ja mihin suuntaan niihin jää tilaa, sen sijaan että yrittäisi heti tehdä isoja väistöjä. Pienet korjaukset ovat usein parempia kuin äkilliset syöksyt näytön laidalta toiselle. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ruudun täyttyessä huomio kiinnittyy helposti lähimpään uhkaan ja seuraava liike jää huomaamatta.

Juuri tässä lyhyet pelikerrat toimivat hyvin. Voin avata pelin odottaessani bussia tai pitää pienen tauon muun tekemisen välissä, sillä sen idea selviää nopeasti. Se ei kuitenkaan ole automaattisesti rentouttava välipala: jos olen väsynyt tai haluan pelata samalla kun kuuntelen jotakin tarkkaavaisuutta vaativaa, pelin nopea reagointi käy helposti raskaaksi. Paras hetki pelaamiseen on sellainen, jolloin voin keskittyä ruutuun edes muutaman minuutin ajan.

Kun ruutu täyttyy, liikkeen hallinta ratkaisee

Vaikeus ei tunnu olevan vain siinä, että esteitä tulee paljon, vaan siinä, että niiden keskellä pitää säilyttää tilannetaju. Kun yritän väistää yhtä uhkaa, seuraava voi muuttaa turvalliselta näyttäneen reitin huonoksi valinnaksi. Olen huomannut, että kannattaa pitää katse hieman oman aluksen edessä eikä tuijottaa sitä koko ajan. Näin ehdin nähdä, missä ruudulla on liikkumatilaa, ennen kuin olen jo pakotettu reagoimaan.

Toinen käytännöllinen niksi on välttää turhaa liikehdintää. Jos liikun jatkuvasti edestakaisin, menetän helposti käsityksen siitä, mihin olen menossa ja millainen väistö on seuraavaksi mahdollinen. Kun pidän reitin mahdollisimman hallittuna ja teen suunnanmuutoksia tarpeeseen, ruudun tapahtumat tuntuvat vähemmän sattumanvaraisilta. Se ei poista pelin kovaa haastetta, mutta auttaa erottamaan oman virheen tilanteesta, jossa ruudulla on yksinkertaisesti paljon väistettävää.

Tämä tekee pelistä mielenkiintoisen myös silloin, kun yritys päättyy nopeasti. Voin miettiä, oliko ongelma huonossa reittivalinnassa, myöhäisessä reaktiossa vai siinä, että yritin liikkua liian paljon. Pelkkä uusi yritys ei siis aina ole paras tapa edetä; joskus on hyödyllisempää pysähtyä hetkeksi ja muuttaa yhtä asiaa omassa pelityylissä. Jos jokainen epäonnistuminen alkaa tuntua samalta, pieni tauko voi auttaa enemmän kuin välitön uusi kierros.

Luotettavuus ja suorituskyky omassa käytössä

Nopeatempoisessa väistelypelissä viive olisi erityisen häiritsevä, koska ajoitus ratkaisee. Pelatessani liike tuntui sulavalta, ja ruudun vilkkaus ei vienyt kokemuksesta hallinnan tunnetta. Tämä on tärkeää juuri tässä pelissä: jos ohjaus tuntuu epävarmalta, on vaikea tietää, johtuiko epäonnistuminen omasta reaktiosta vai pelin toiminnasta. En silti pitäisi yhtä pelikokemusta takuuna siitä, että suorituskyky on samanlainen jokaisella laitteella ja kaikissa tilanteissa.

Runsaat tehosteet ja ruudulla yhtä aikaa liikkuvat asiat tekevät pelistä visuaalisesti levottoman. Jos huomaan, että huomioni alkaa hajota, yritän keskittyä ensisijaisesti avoimeen reittiin enkä jokaiseen yksittäiseen välähdykseen. Tämä on pieni mutta hyödyllinen ero: peli palkitsee tilanteen lukemista, ei pelkästään mahdollisimman nopeaa silmien ja sormien liikettä. Jos näyttö tuntuu omalle silmälle liian kiireiseltä, en suosittelisi pitkiä yhtäjaksoisia pelisessioita.

Vakautta arvioidessa pidän myös tärkeänä erottaa pelin vaikeuden teknisestä ongelmasta. Kun kierros päättyy nopeasti, syy on usein se, etten ehtinyt väistää ajoissa, eikä se itsessään kerro pelin hidastelusta. Jos oma laite kuitenkin kuumenee, akku kuluu tavallista nopeammin tai muu sovellusten käyttö muuttuu hitaaksi, kannattaa sulkea tarpeettomat ohjelmat ja kokeilla peliä uudelleen. En tekisi tästä pelistä raskasta taustalla pyörivää ajanvietettä: sen idea on reagoida aktiivisesti, joten sitä on luontevinta pelata silloin, kun voin antaa sille huomioni.

Kenelle haaste sopii – ja kenelle ei

Suosittelisin peliä etenkin ihmiselle, joka pitää arcade-peleistä, nopeista yrityksistä ja oman suorituksen parantamisesta. Jos tuttu pelityyli on väistellä esteitä, opetella tilanteita vähitellen ja yrittää uudelleen, tässä on paljon pientä tavoiteltavaa. Se sopii myös ystävien kesken pelattavaksi haasteeksi, jos vertailu tekee yrityksistä hauskempia eikä muutu paineeksi. Minulle parhaat pelikerrat eivät ole olleet pisimpiä vaan niitä, joissa huomaan oppineeni yhden uuden asian edelliseen yritykseen verrattuna.

Sen sijaan tätä ei kannata valita, jos kaipaa tarinaa, rauhallista tutkimista tai selkeää etenemistä, jossa jokainen pelikerta vie kohti suurta tavoitetta. No Humanity toimii ennen kaikkea reaktion ja selviytymisen ympärillä, joten se voi tuntua yksitoikkoiselta pelaajasta, joka haluaa tehtäviä, laajan maailman tai monipuolisen kehitysjärjestelmän. Jos vaikeat pelit turhauttavat enemmän kuin innostavat, matalan kynnyksen pulma- tai rentoutumispeli on todennäköisesti parempi vaihtoehto.

Arcade-pelien joukossa tämä tuntuu tavallista armottomammalta vaihtoehdolta. Kevyemmissä väistelypeleissä voi usein edetä rauhallisemmin tai keskittyä keräämiseen, mutta tässä huomio pysyy selviytymisessä ja nopeissa ratkaisuissa. Vertailu auttaa myös odotusten asettamisessa: tätä ei kannata avata siksi, että haluaa varmasti onnistua jokaisella kierroksella. Se sopii paremmin pelaajalle, jolle yrityksen lyhyys ja vaikeus kuuluvat haasteen viehätykseen.

Arjessa näen tilanteen esimerkiksi näin: minulla on muutama minuutti ennen tapaamista, mutta en halua aloittaa peliä, jonka keskeyttäminen pilaisi pitkän tehtävän. Tässä voin pelata lyhyen yrityksen ja lopettaa sen jälkeen. Jos huomaan yrittäväni heti uudelleen monta kertaa, asetan itselleni sopivan rajan ja palaan peliin myöhemmin. Näin haastavuus pysyy viihteenä eikä muutu tavaksi käyttää tauko kokonaan uuden ennätyksen jahtaamiseen.

Mikä tekee pelistä niin vaikean?

Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni, oli pelin yksinkertainen mutta hurja grafiikka. No Humanity näyttää yksinkertaiselta, mutta älä anna sen hämätä. Sinun tehtäväsi on ohjata pientä alusta, joka yrittää selviytyä jatkuvasta esteiden ja vihollisten tulvasta. Ja kun sanon "tulva", tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Viholliset ilmestyvät joka puolelta ja liikkuvat epäsäännöllisesti, mikä tekee selviytymisestä lähes mahdotonta.

Pelin mekaniikka

Pelin ohjaus on suoraviivainen – kosketusnäytön avulla ohjaat alusta, joka liikkuu väistellen kaikkea, mitä näytölle ilmestyy. Mutta älä anna yksinkertaisuuden hämätä: pelin todellinen haaste piilee siinä, että sen vaikeustaso kasvaa eksponentiaalisesti. Minne tahansa käännynkin, aina tuntuu olevan jotain, mikä yrittää tuhota minut. Yksi pieni virhe, ja se on game over.

Ohjauksen yksinkertaisuus madaltaa aloittamisen kynnystä, mutta se ei tarkoita, että peli olisi helppo oppia hallitsemaan. Kosketusnäytöllä tehtävä liike voi tuntua luontevalta, kun sormi pysyy sopivasti pelialueella, mutta kiireessä käsi peittää osan näkymästä. Siksi kannattaa kokeilla, missä kohtaa näyttöä oma sormi tuntuu luontevimmalta, ja välttää käden siirtämistä tarpeettomasti. Pienikin muutos otteessa voi auttaa pitämään tapahtumat näkyvissä, etenkin jos pelaan puhelinta yhdellä kädellä.

Jos pelaat pienellä näytöllä, ruudun täyttyminen voi tehdä tilanteiden lukemisesta vaativampaa. Suurempi näyttö voi tuntua mukavammalta, mutta en pitäisi sitä ehtona pelin kokeilemiselle: tärkeintä on löytää asento ja tapa pitää laite vakaana. Pitkään yhdellä kädellä pelaaminen saattaa väsyttää, joten lyhyet tauot ovat järkeviä myös käsien kannalta. Jos ohjaus tuntuu aluksi kömpelöltä, kokeile rauhallisempaa otetta ennen kuin päätät, ettei peli sovi sinulle.

Yhteisön merkitys

Vaikka peli voi tuntua yksinäiseltä kamppailulta, siinä on myös yhteisöllinen puoli. Pelissä on mahdollisuus kilpailla ystävien kanssa ja nähdä, kuka selviää pisimpään. Tämä tekee pelistä vieläkin koukuttavamman. Kun ystäväni ohitti ennätykseni, tunsin pakottavaa tarvetta yrittää uudelleen ja jälleen kerran todistaa taitoni.

Ystävien kanssa vertailu toimii parhaiten, kun tuloksia käytetään kevyenä kannustimena eikä mittarina siitä, kuka pelaa parhaiten. Itse voisin sopia pienen tavoitteen, kuten sen, että jokainen yrittää parantaa omaa tulostaan, eikä vain jahdata toisen ennätystä. Näin vertailu ei vaadi pitkää yhteistä pelisessiota: peliin voi palata eri aikaan ja jutella tuloksista myöhemmin. Jos kilpailu alkaa ärsyttää, saman haasteen voi silti ottaa vastaan yksin ja keskittyä omaan kehitykseen.

Lisäksi pelissä on leaderboardit, joissa voi verrata omia tuloksiaan maailmanlaajuisesti. Se tuo mukanaan lisämaustetta, kun näet olevasi top 10 000 joukossa – tai ainakin unelmoit siitä.

Äänimaailma ja estetiikka

Pelin äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Taustamusiikki on intensiivistä ja saa adrenaliinin virtaamaan. Yhdistettynä pelin visuaaliseen tyyliin, joka on täynnä välkkyviä värejä ja yllättäviä käänteitä, tämä peli tarjoaa täydellisen sensorialisen kokemuksen.

Jos pelaan julkisessa liikenteessä tai paikassa, jossa äänet eivät sovi ympäristöön, vähennän äänenvoimakkuutta tai pelaan ilman kuuntelua. Nopeat visuaaliset tapahtumat kantavat suuren osan jännityksestä, joten musiikin intensiteetti ei ole ainoa syy pelata. Toisaalta kuulokkeilla pelaaminen voi tehdä kokemuksesta kokonaisvaltaisemman silloin, kun olen rauhallisessa paikassa. Arjessa tämä joustavuus on hyödyllistä: peliä ei tarvitse varata vain tilanteisiin, joissa voin kuunnella ääntä kovalla.

Visuaalinen tyyli on minimalistinen mutta tehokas. Aluksen liikkeet ovat sulavia, ja vaikka näytöllä tapahtuu paljon, pelin suorituskyky on vaikuttavan sujuva. Tämä on ehdottomasti plussaa, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin peli, joka lagaa juuri, kun olet parhaimmillasi.

Kenelle peli sopii?

Jos etsit rentouttavaa peliä, jossa voit vain nollata aivosi, tämä ei ole sinulle. Mutta jos haluat testata refleksisi ja kärsivällisyytesi rajat, No Humanity on täydellinen valinta. Se on kuin digitaalinen versio vuoristoradasta – täynnä adrenaliinia ja odottamattomia käänteitä.

Peli on ilmainen, ja sen ikäraja on PEGI 7. Se on julkaistu 29.1.2015, ja nykyinen versio on 8.6.5; Android-laitteessa vähimmäisvaatimuksena on 7.0. Nämä tiedot auttavat arvioimaan, sopiiko se omaan puhelimeen ja kenelle sitä harkitsee, mutta ikäluokitus ei tarkoita, että haastava pelitapa olisi jokaiselle lapselle mieluisa. Jos pelaaja turhautuu nopeasti epäonnistumisiin, kannattaa kokeilla ensin lyhyesti yhdessä aikuisen kanssa.

Pelillä on 4,7 keskiarvo, ja arviot sekä arvostelut kertovat laajasta kiinnostuksesta. Sitä on asennettu yli 10 miljoonaa kertaa. Suosio voi antaa luottamusta siihen, että kyseessä ei ole tuntematon kokeilu, mutta se ei kerro, sopiiko pelin armoton rytmi juuri minulle. Käytännöllisin tapa selvittää se on kokeilla muutama lyhyt pelikerta ja huomata, tuntuuko vaikeus motivoivalta vai vain kuluttavalta.

Vaikka peli voi olla raivostuttavan vaikea, se on myös äärimmäisen palkitseva, kun onnistut. Se hetki, kun ylität oman ennätyksesi, on vertaansa vailla. Peli on ladattavissa ilmaiseksi, mutta siinä on myös mahdollisuus ostaa lisäominaisuuksia, jos haluat kokea jotain ekstraa.

Sisäisiä ostoksia kannattaa ajatella vapaaehtoisena lisänä eikä edellytyksenä sille, että pelin perusideasta saa selvää. Hintahaarukka on 1,29–84,99 euroa, jos ostokset laskutetaan Playn kautta, joten ennen maksamista tarkistan aina, mitä olen valitsemassa ja millä summalla. Jos haluan vain kokeilla väistelyä ja vaikeustasoa, aloitan ilman ostoksia. Se on järkevä tapa nähdä, nautinhan pelistä tarpeeksi ennen kuin käytän siihen rahaa.

Jos mietit, voiko peliä pelata nopeasti ilman sitoutumista pitkään etenemiseen, sen lyhyisiin yrityksiin perustuva luonne tekee siitä luontevan taukopelin. Jos taas etsit rauhallista jatkuvuutta ja pitkän ajan kerättävää edistystä, tämä ei todennäköisesti täytä odotuksiasi. Pelin vahvuus on juuri siinä, että se haastaa keskittymisen heti; sama ominaisuus on sen selvin rajoite, jos haluan pelata väsyneenä tai vain puolihuolimattomasti.

Yhteenvetona, No Humanity - The Hardest Game on peli, joka haastaa sinut tavoilla, joita et ehkä odottanut. Se on täydellinen valinta niille, jotka rakastavat haastavia pelejä ja haluavat testata rajojensa ääripäitä. Jos tunnet, että hermosi kestävät, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä peliä!